SANAN TUNNUSTAMINEN USKOSSA Pysykäämme järkähtämättä uskomme tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen (Heprealaiskirje 10:23 KJV). Tämä, mitä luimme avausjakeestamme, muistuttaa siitä, mitä Aabraham teki: “Mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan oli vahvana uskossa, antaen kunnian Jumalalle” (Roomalaiskirje 4:20 KJV). Miten annamme kunnian Jumalalle? Se tapahtuu Hänen Sanansa tunnustamisen kautta, kun tunnustat

ÄLÄ KOSKAAN HERMOSTU Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: “Vaikene, ole hiljaa”. Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven (Markus 4:39). Raamattu näyttää, miten meidän tulee reagoida, kun vastaamme tulee haasteita. Herra käskee meitä olemaan aina pelkäämättä. Älä koskaan hermostu tai hämmenny. Me olemme uskon luomuksia emme pelon. Markuksen evankeliumin 4. luvussa Jeesus

KALLIOLLE PERUSTETTUNA Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni (Psalmi 18:2). Raamattu kertoo meille hengellisestä kalliosta, joka oli Israelin mukana, kun he matkasivat autiomaassa. Tämä kallio oli Kristus (1. Korinttolaiskirje 10:4). Hän on pelastuksemme kallio. Kaikki, mikä on perustettuna Häneen, on iankaikkisesti kestävää

NÄE KUNINGASKUNNAN MUKAISELLA TAVALLA Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti (2. Korinttolaiskirje 4;17) Ajattele mitä luimme juuri tästä ihmeellisestä todellisuudesta! Sillä ei ole väliä miten paljon vainoa ja vastustusta kohtaat parhaillaan, kyse on “kevyestä ahdistuksesta” tässä ohikiitävässä elämässä. Mutta siinä ei ole vielä kaikki: nämä “kevyet ahdistukset”

HÄNEN TÄYTEYTENSÄ MEISSÄ Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi (Kolossalaiskirje 1:19). Vaikka Aabraham, Iisak ja Jaakob tunsivat Jumalan El Shaddaina, Jumala esitteli Itsensä Moosekselle Jehovana (2. Mooses 6). Vanhan testamentin toivo perustui tämän varaan, se paljastettiin nimessä Emmanuel – “Jumala kanssamme!” (Matteus 1:23). Mutta Jumala ei tyytynyt “Emmanueliin”. Hänen suunnitelmansa oli erilainen,

SE TULEE SYDÄMESTÄSI Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee (Sananlaskut 4:23). Ne asiat, joita sinä tahdot tai saatat joskus tulla vielä tahtomaan, eivät tule tippumaan sinulle taivaasta tai mistään muualtakaan, vaan ne tulevat sydämestäsi. Sydämesi on kaiken alkulähde, mukaan lukien materiaaliset asiat. Tästä luimme avausjakeestamme. Muista, että universaali materia tuli Jumalan sydämestä.

USKO ON ELÄMÄNTAPAMME KUNINGASKUNNASSA Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on: “Vanhurskas on elävä uskosta” (Roomalaiskirje 1:17).  Jumalan Kuningaskunnassa, jossa me elämme, usko on elämäntapamme. Usko ei ole jotain, mitä yritämme saavuttaa, vaan se on meille luontaista. Se tuli meille Evankeliumissa: “Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Roomalaiskirje 10:17).

PELASTUKSEN ULOTTUVUUESSA OLEVA ILO Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan (Roomalaiskirje 10:10). Pelastuksen ulottuvuudessa on ilo. Tämä johtuu siitä, että kaikki Jumalan siunaukset, kaikki Kristuksessa olevat siunaukset, ovat pelastuksessa.  Joten me olemme kaiken aikaa täynnä iloa, sillä meillä on kaikki. Raamattu sanoo: “Sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta

KESKITY ASIAN YTIMEEN, ÄLÄKÄ PROSESSIIN Nyt usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei nähdä (Heprealaiskirje 11:1 KJV). Olen usein sanonut, että ei ole olemassa parempaa uskon määritelmää kuin se, minkä löydämme Heprealaiskirjeestä 11:1. Siinä sanotaan, että usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, todiste näkymättömistä todellisuuksista. Tämä tarkoittaa, että usko on toivon ydin.