Nyt usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, todiste siitä, mitä ei nähdä. (Heprealaiskirje 11:1 KJV) Toivo on hyvä asia, mutta se ei muuta sinun tilannettasi. Uskon ja toivon välillä on olemassa ero. Toivo viittaa tulevaisuuteen, mutta usko on aina NYT. Katsotaanpa tätä asiaa tästä näkökulmasta käsin: Jeesuksesta profetoitiin, että Hän tulisi olemaan kansakuntien toivo. Häntä

Kaikki kansakunnat piirittivät minua: mutta Herran nimessä minä tulen tuhoamaan ne. (Psalmi 118:10 KJV) Alleviivattua “tulen” -sanaa avausjakeessamme ei löydy alkuperäisestä hepreankielisestä versiosta, vaan se on lisätty sinne. NIV-käännöksessä, kuten monissa muissakin käännöksissä, tämä sanotaan oikein; NIV-käännös sanoo, “Kaikki kansakunnat piirittivät minua, mutta Herran nimessä minä leikkaan ne pois.” Hän ei siis sanonut, “…minä tulen

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. (Johanneksen evankeliumi 3:16) Meidän Jumalamme on niin armollinen ja ystävällinen. Hänen rakkautensa käy ihmisen ymmärryksen yli; se on ääretöntä rakkautta. Johanneksen evankeliumi 15:13 sanoo, “Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa

Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille. (Kolossalaiskirje 3:23) Jokainen meistä on kutsuttu täyttämään ainutlaatuista roolia Kristuksessa. Jumala on antanut meille erilaisia tehtäviä. Tämä meni näin myös Raamatun päivinä. Jotkut tehtävät saattavat olla suurempia ja kauas kantoisempia kuin taas toiset, mutta se, miten sinä suoriudut tehtävistäsi tullaan määrittelemään uskollisuutesi

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi. (2. Korinttolaiskirje 5:21) Kun ihminen vastaanottaa Kristuksen, silloin hän vastaanottaa uuden elämän. Hänestä tulee uusi ihminen, joka ei ole aiemmin ollut olemassa: uusi luomus Kristuksessa. Tämä uusi elämä on vanhurskauden elämä. Se on paljon ylempänä syntiä, paholaista, kuolemaa ja

Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät kelpaaviksi jakamaan sitä perintöä, mikä pyhillä on valon valtakunnassa. (Kolossalaiskirje 1:12 NIV) Kuvittelepa itsesi pyrkimässä sisälle sellaiseen tapahtumaan, johon edellytetään pääsylippua, jota sinulla ei ole. Portilla sinulta evätään mitä todennäköisimmin sisäänpääsy ja tulisit pettymään. Mutta kun sinulla on pääsylippu, silloin olet luottavaisin mielin, koska voit vain näyttää sen ja

Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat, niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. (2. Korinttolaiskirje 4:3-4) Näinä meidän päivinämme demonit rehottavat monissa kaupungeissa yrittäen estää ihmisiä vastaanottamasta Evankeliumia. Osa avausjakeestamme

“Vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme.” (1. Korinttolaiskirje 2:7) Avausjakeemme sanoo, että me puhumme salattua Jumalan viisautta. Mitä viisauden puhuminen on? 1. Korinttolaiskirje 2:12-13 (KJV) antaa meille tästä idean. Siinä sanotaan, “Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että

Ja hän lausui ja sanoi minulle näin: “Tämä on Herran sana Serubbaabelille, näin kuuluva: Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot. (Sakarjan kirja 4:6) Efesolaiskirjeessä 5:18-19, apostoli Paavali kertoo meille, “Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi . (2. Korinttolaiskirje 5:21) Idea siitä, että uudella luomuksella olisi syntinen luonto, on yleisintä sellaisten kristittyjen keskuudessa, jotka katsovat asiaa tästä perspektiivistä käsin: “Minä olin syntinen, mutta nyt olen pelastunut.” Mutta uusi luomus ei ole se, joka oli synnissä