SANAT JA TEOT
Meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä… (1. Tessalonikalaiskirje 1:5).
Me opetamme sanojen voiman tärkeydestä, mutta tiesitkö, että sanat ja teot kulkevat käsi kädessä? Sanat eivät esimerkiksi yksistään riitä ilmaisemaan omistautuneisuutemme täyttä määrää, etenkään Jumalan ylistämisessä ja palvomisessa.
Voimme nähdä monista Raamatun kirjoituksista sen, kuinka Jumala antoi meille sanoja ja tekoja samassa paketissa. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirja 2:7 kertoo meille: “Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Hän ei käyttänyt ainoastaan sanoja, kun Hän loi ihmisen.
Apostoli Johannes korostaa myös rakkaudessa vaeltamista koskevassa kehotuksessaan, että on tärkeää osoittaa rakkautta myös teoilla eikä vain pelkillä sanoilla: “Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa” (1. Johannes 3:18). Raamattu korostaa sitä, että tekojesi tulisi täydentää sanojasi. Jopa silloin, kun osoitamme kiitollisuutta Herralle, ilmaisemme sanoin arvostusta ja palvontaa Häntä kohtaan, mutta meiltä odotetaan myös, että tuomme uhrilahjamme Hänelle, joka on myös osoitus palvonnasta ja kiitollisuudesta.
Tässä on siis yhdenmukainen punainen lanka läpi Raamatun kirjoitusten: tekojemme tulee seurata sanojamme, jotta palvontamme ja uskomme olisivat täydellisiä. 1. Tessalonikalaiskirjeestä 1:5, joka on avausjakeemme, voimme nähdä sen, että Evankeliumi ei tullut Tessalonikan kristityille ainoastaan sanoina, vaan myös Pyhän Hengen voimassa. Julistuksessamme on siis oltava Pyhän Hengen voima.
Samalla tapaa näemme Jaakobin kirjeestä 1:21-25, että Sanan tekijä on se, joka tulee siunatuksi eikä se, joka ainoastaan kuuntelee Sanaa. Matteuksen evankeliumissa 15:8-9 Herra puhuu niistä, joiden palvonta koostuu vain pelkistä sanoista. Hän osoitti tällä sen, että tämän kaltaisesta palvonnasta puuttuu todellinen kunnioitus, jonka pitäisi sisältyä aitoon ylistykseen: “Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he minua palvovat, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”
Pelkät sanat ilman vastaavia tekoja eivät riitä ilmaisemaan omistautuneisuuttamme Herralle. Tämä muistuttaa meitä myös siitä, mitä Raamattu sanoo uskosta ilman tekoja tai siihen liittyvää toimintaa — se on kuollut: “Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut” (Jaakob 2:26).
RUKOUS
“Rakas Isä, minä elän Sanasi mukaisesti, kun ilmaisen rakkauttani, kiitollisuuttani ja palvontaani sanoissani ja teoissani, uhrilahjoja antamalla ja tekemällä erilaisia uhrauksia. Kunnioitan ja palvon sinua täydellisesti Pyhän Hengen voiman kautta hengessä ja totuudessa, Jeesuksen Nimessä. Aamen.”
LISÄOPISKELUA VARTEN:
1. Tessalonikalaiskirje 1:5 NIV; Jaakob 1:21-25; 1. Johannes 3:18 AMPC
1 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Johannes 13:1-30 & 2. Kuninkaiden kirja 20-22
2 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Markus 13:12-23 & 4. Mooses 30