
KRISTINUSKO – RAKKAUSSUHDE JUMALAN KANSSA
…ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi (Apostolien teot 11:26).
Olen usein sanonut, että kristinusko ei ole uskonto, ja on ihmisiä, joilla on vaikeuksia ymmärtää tätä. Mutta kun saat kiinni kristinuskon todellisista opetuksista, silloin ymmärrät, että se ei todellakaan ole uskonto. Ajattele omaa suhdettasi biologiseen isääsi, onko siinä kyse uskonnosta? Ei tietenkään ole!
Näin ollen, hyvin yksinkertaisesti määriteltynä kristinuskossa on kyse suhteesta Isä Jumalan ja Hänen lastensa välillä. Tällaista suhdetta ei ollut olemassa ennen kuin Jeesus teki sen mahdolliseksi. Hän tuli viemään meidät pelkältä ylistyksen tasolta, pelkältä uskonnollisuuden tasolta, yhteyteen, rakkaussuhteeseen taivaallisen Isämme kanssa. Hän toi meidät todelliseen elävään suhteeseen Jumalan kanssa. Kyse on perhesuhteesta.
Efesolaiskirje 3:14-15 kertoo meille tästä perheestä; osa on taivaassa ja osa maan päällä. Tämä auttaa sinua myös ymmärtämään, miksi Herran Jeesuksen lunastava uhri meidän puolestamme oli niin syvällinen. Hän on meidän Herramme ja Pelastajamme, mutta silti Hän on myös veljemme. Kun Hän ylösnousi, ennen Hänen taivaaseen astumista, Raamattu kertoo, että Maria näki Hänet ja juoksi Häntä kohti halatakseen Häntä, mutta Jeesus sanoi: “Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö” (Johannes 20:17).
Huomaa, miten Hän kutsui opetuslapsiaan veljikseen. Ennen ylösnousemustaan, Hän kutsui heitä palvelijoiksi, mutta sitten he siirtyivät sellaiseen luokkaan, että Hän kutsui heitä ystävikseen: “En minä enää sano teitä palvelijoiksi…vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni” (Johannes 15:15).
Mutta Hänen ylösnousemuksensa jälkeen, josta koko kristinusko sai alkunsa, meistä tuli Hänen veljiään; saman perheen jäseniä. Hän teki meidät yhdeksi Itsensä kanssa. Toinen Raamatun paikka, jossa tämä käy vielä selvemmin ilmi löytyy Heprealaiskirjeestä 2:11. Siinä sanotaan: “Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi.”
Miten merkittävää tämä onkaan! Niin pyhä kuin Hän onkin, niin vanhurskas kuin Hän onkin, niin kirkkauden täyteinen kuin Hän onkin; Raamattu sanoo, että Hän ei häpeä kutsua meitä omiksi veljikseen ja sisarikseen. Tästä näemme, että kyse on perheestä. Hän on tuonut meidät tähän ihmeelliseen suhteeseen taivaallisen Isämme kanssa. Tee tästä osa omaa joulun juhlintaasi, että saat tuotua monet mukaan tähän perhesuhteeseen Herran kanssa järjestämällä sieluja voittavia evankeliointi tapahtumia.
RUKOUS
“Rakas Isä, kiitos, että olet tuonut minut niin ihanaan, läheiseen ja rakastavaan suhteeseen sinun kanssasi. Olen jumalallisen perheesi jäsen, yhtä Kristuksen kanssa ja Kuningaskunnan perillinen. Elän tietoisena tästä ykseydestä, vaellan rakkaudessa, hallintavallassa ja vanhurskaudessa. Kiitos, että olet kutsunut minut omaksesi ja ottanut minut mukaan iankaikkiseen suunnitelmaasi, Jeesuksen Nimessä. Aamen.”
LISÄOPISKELUA VARTEN:
Johannes 1:12; 1. Johannes 3:1-2; Roomalaiskirje 8:16-17 NKJV
1 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Ilmestyskirja 13:11-14:1-20 & Habakuk 1-3
2 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Apostolien teot 2:25-36 & 2. Aikakirja 36