Valtioneuvoston huoltovarmuusselonteko
Ano Turtiainen vkk 19.10.2022:
“Arvoisa puhemies! Kiitän hallitusta siitä, että huoltovarmuudesta tehtiin selonteko. Mutta onko globaaliin ruokakriisiin kuitenkaan varauduttu riittävästi? Globaalia ruokakriisiä pahentaa Ukrainan tilanteen eskaloituminen, jonka huutojoukoissa valitettavasti tämäkin sali jatkaa edelleen.
Ruokaomavaraisuutemme suurimmat uhat tulevat tällä hetkellä EU-määräyksistä, Venäjän vastaisista pakotteista ja hallituksen ilmastopolitiikasta. Jopa armeija marssii vatsallaan, ja ruuan tuonti maahamme ulkomailta on käytännössä helposti katkeavien merikuljetusten varassa, ellemme saa ruokaa maitse Venäjän suunnasta. Maamme huoltovarmuuskysymyksessä tämän osoitti 1941—1944 jatkosodan ruokapula. Tuolloin kansa pystyttiin katovuosista ja hevos- ja työvoimapulasta huolimatta omin avuin pelastamaan nälkäkuolemalta, kun joka ikinen kasvatti ja viljeli kaupungeissakin mitä ikinä voi. Jopa rintamalla oli sairastuminen puutostauteihin harvinaista, eikä epidemioita ilmennyt. Väitän, että nykyiset tuulivoimalla käyvät hallinnon ajatuspajat hyytyvät jo ensimmäisenä lanttutalvena.
Kun puhutaan varautumisesta, on ruuan riittävyys pohjoisessa ja maaperältään köyhässä maassamme kynnyskysymys. Kuinka nykyisessä maailmantilanteessa on voitu edes ehdottaa jotain pellonraivausmaksuja jo muutenkin ahdingossa oleville kotieläintiloille? Maankäyttösektorin ilmastomääräykset tulevat johtamaan ilmeisen tarkoituksellisesti siihen, että köyhtynyt kansa syö tuotantohalleissa pystyviljeltyjä ja geenimuunneltuja vihanneksia, bakteeripihvejä ja hyönteisaterioita. On törkeää, että Suomen itsenäisyyden juhlarahastokin ohjeisti YK:n kansainvälisen ilmastopaneelin mukaisesti suomalaisia luopumaan punaisesta lihasta ja maitotuotteista. Ihminen on sekasyöjä, joka pysyy parhaiten terveenä ja toimintakunnossa, kun syö lihaa.
Ilmastoagendalla ja EU-säädöksin johdettu maatalousyrittäjien kyykyttäminen altistaa tilat konkurssille ja kriisin uhatessa edelleen kansan nälänhädälle. Tämä kehitys on pysäytettävä, ja myös siksi Suomen EU-jäsenyys tulee mitätöidä. Kun otetaan huomioon koronasulkujen ja Venäjä-pakotepolitiikan yhteisvaikutukset, ei ole kaukana mielleyhtymä Ukrainan itsenäisiä talonpoikia tappaneesta holodomor-politiikasta — tällä kertaa kansainvälisessä mittakaavassa.
Meille suomalaisille lähempi vertauskohta historiassa ovat kuitenkin suuret nälkävuodet vuosina 1866—1868, kun 200 000 suomalaista kuoli nälkään ja tautiepidemioihin. Itse asiassa viikatemiehen niittäessä synkkää satoaan noina suurina katovuosina alkoi Suomen nousu karjatalousmaana. Vilja ei kasvanut, mutta heinä kasvoi, ja kellä lehmä oli, joi maitoa. Ja kuten sanotaan, lypsävää lehmää ei kannata tappaa. Väestöstä kuoli suurina nälkävuosina 12 prosenttia, lehmistä neljä prosenttia.
Valtaosa hyötykasveista ei kasva Suomessa yhtä hyvin kuin Etelä-Euroopassa, mutta nurmi kasvaa. Nykyrakenteilla luomukauden laidunnus ei takaa modernin ruuantuotannon omavaraisuuskysymystä volyymin suhteen, mutta sen se takaa, että Suomessa on joka pirtissä jotain ruokaa, jos tuotantoketjut syystä tai toisesta eivät toimi.
Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on ruuan omavaraisuusasteen suhteen epärealistinen. — Kiitos.”
