SEURAKUNTA ON ENEMMÄN KUIN RAKENNUS
Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa, jotka minun henkeni puolesta ovat panneet oman kaulansa alttiiksi ja joita en ainoastaan minä kiitä, vaan myös kaikki pakanain seurakunnat, ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa (Roomalaiskirje 16:3-5).
Kun opiskelet Roomalaiskirjettä huolellisesti, erityisesti sen kuudettatoista lukua, tulet huomaamaan jotain silmiinpistävää alkuseurakunnasta. Kyse ei ollut yhdestä keskitetystä seurakunnasta, vaan useista yhteisöistä, erilaisista Jumalan kansan ryhmistä, jotka kokoontuivat eri paikoissa, mutta olivat kaikki osana samaa Seurakuntaa.
Tämä selkiytyy entisestään, kun luemme Paavalin kirjoittamaa Roomalaiskirjeen alkua: “Kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille…” (Roomalaiskirje 1:7).
Seurakunnat olivat levinneet moniin eri paikkoihin ja kristityt kokoontuivat kotiseurakuntina ja ryhminä eri kodeissa. Tämän takia hän kirjoitti Roomalaiskirjeessä 16:3-5 tervehdyksen Priskalle ja Akylaalle sekä heidän kotiseurakunnalleen.
Hän sanoi myös jakeessa 10: “…Tervehdys Aristobuluksen perhekuntalaisille”, ja jatkoi jakeessa 11 sanoen: “Tervehdys Narkissuksen perhekuntalaisille, jotka ovat Herrassa.” Nämä eivät olleet pelkkiä perheitä, vaan ne olivat seurakuntia, Paavalin palvelutyön eläviä ilmentymiä ja jatkeita. Tämä paljastaa meille jotain syvällistä: Seurakunta ei ole rakennus, vaan se on Jumalan kansa.
Alkuseurakunta oli järjestäytynyt moniksi seurakunniksi, mutta se oli kuitenkin yksi ruumis. Heillä oli useita eri kokoontumisia, mutta jokainen niistä oli elävä, aktiivinen ja verkostoitunut. Raamattu sanoo: “Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää…” (Apostolien teot 2:46). Kyse oli suuremmasta kokoontumisesta, mutta sitten oli myös pienempiä ryhmiä, joissa jaettiin Jumalan Sanaa, rukoiltiin yhdessä ja kasvettiin yhdessä.
Tämä rakenne teki Seurakunnasta vahvan ja tuhoutumattoman. Jopa vainojen keskellä, Seurakunta jatkoi kukoistustaan. Voit tuhota rakennuksen, mutta et voi tuhota Seurakuntaa. Aina niin kauan, kun ihmiset ovat olemassa, Seurakunta on olemassa. Siksi yhdessäolo on niin tärkeää.
Kaikkialla, missä kristityt kokoontuvat Herran Nimessä, Hän on siellä läsnä ja se on Seurakunta. Herra Jeesus korosti pienimmänkin kokoontumisen voimaa sanoessaan: “Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä” (Matteus 18:20).
Älä siis aliarvioi Seurakuntaa pelkäksi paikaksi tai rakenteeksi. Ymmärrä sen todellinen luonto: se on Kristuksen elävä ruumis, joka tulee ilmaistuksi Hänen ihmisissään; yhteydessä, ykseydessä ja tarkoituksessa. Ole mukana tässä ilmaisussa. Vahvista sitä. Rakenna sitä. Sillä tavoin Seurakunta kasvaa ja Kuningaskunta etenee kirkkaudesta kirkkauteen. Halleluja!
RUKOUS
“Rakas Isä, kiitos siitä, että olet tehnyt minut osaksi Seurakuntaasi, Kristuksen elävää ruumista. Minä toimin aktiivisesti tässä yhteydessä, tehden oman osani toisten kasvun ja vahvistumisen hyväksi. Minun kauttani, sinun elämäsi tulee esiin ja Kuningaskuntasi menee tänään eteenpäin, Jeesuksen Nimessä. Aamen.”
LISÄOPISKELUA VARTEN:
Apostolien teot 2:46 NIV; 1. Korinttolaiskirje 16:19; Matteus 16:18
1 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Apostolien teot 21:37-22:1-21 & Job 32-35
2 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Galatalaiskirje 3:23-29 & Jesaja 33