JUMALAN YSTÄVÄLLISYYS
Ja Daavid sanoi: Eikö Saulilla ole enää ketään jälkeläistä, jolle voisin osoittaa Jumalan ystävällisyyttä? (2. Samuel 9:3 KJV).
Vanhan testamentin käännöksessä “laupeus” sana tulee hepreankielisestä sanasta “hesed”. Ja se tarkoittaa rakastavaa ystävällisyyttä, mutta vielä tarkemmin ottaen, siinä on kyse liiton ystävällisyydestä. Sellaisesta ystävällisyydestä, joka perustuu liittoon, ei ansioihin. Daavidin ja Joonatanin pojan, Mefibosetin esimerkki antaa meille tästä selkeän ja käytännöllisen esimerkin koskien sitä, miten liiton laupeus toimii (2. Samuel 9).
Kauan aikaa Joonatanin kuoleman jälkeen ja jo pikään hallinneena kuninkaana, Daavid liikuttui liitosta, jonka hän oli solminut Joonatanin kanssa. Daavid esitti tarkkaan harkitun kysymyksen: “…Eikö Saulilla ole enää ketään jälkeläistä, jolle voisin osoittaa Jumalan ystävällisyyttä? (2. Samuel 9:1).
Daavid ei kysynyt tässä, että olisiko joku, jolle hän voisi vain esittää tunnustusta. Tässä kohtaa käytetty sana “osoittaa” tarkoittaa demonstroimista. Daavid siis etsi jotakuta, jolle hän voisi käytännöllisesti ja näkyvästi demonstroida liiton ystävällisyyttä. Itse asiassa kolmannessa jakeessa Daavid kutsui sitä “Jumalan ystävällisyydeksi”. Miten syvällistä!
Mefiboset oli molemmissa jaloissaan raajarikko ja käytännössä hylätty ja unohdettu useimpien toimesta. Mutta nyt hänet kuitenkin kutsuttiin kuninkaan eteen. Kun hän tuli Daavidin eteen, hän lankesi kasvoilleen pelosta, koska hän odotti tuomiota kuninkaalta, joka oli voittanut hänen oman isoisänsä, kuningas Saulin.
Mutta Daavidin ensimmäiset sanat olivat: “Älä pelkää”. Tämä tulee aina laupeuden kielessä. Daavid palautti hänelle kaikki Saulille kuuluneet maat ja tarjosi hänelle vielä jotain suurempaa: pysyvän paikan kuninkaan pöydässä. Tämä oli liiton ystävällisyyttä, jota Daavid kutsui “Jumalan ystävällisyydeksi.”
Miksi hän kutsui sitä Jumalan ystävällisyydeksi? Koska liiton ystävällisyyttä osoitetaan jotakuta sellaista kohtaan, jolla ei ole omia ansioita tai meriittejä siihen. Kyseinen henkilö ei täytä vaatimuksia. Todellinen armo virtaa suuremmalta pienemmälle. Tuon armon ansiosta se, jolla ei ole mitään, nostetaan kuninkaalliseen asemaan, häntä kunnioitetaan ja hänet istutetaan pöydän ääreen, aivan kuten me istumme tänään yhdessä Kristuksen kanssa. Tällainen on liiton ystävällisyyden muuttava voima.
Tämä tuo mieleen Raamatun paikan: “Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat” (1. Samuel 2:8). Ehkäpä joku sellainen tulee juuri nyt sinun henkeesi, joka tarvitsee sinun ystävällisyyttäsi: osoita hänelle Jumalan ystävällisyyttä.
RUKOUS
“Rakas Isä, kiitän sinua liiton ystävällisyydestäsi ja armostasi minua kohtaan. Vastaanotan rakastavan ystävällisyytesi ymmärryksellä ja kiitollisuudella. Elän tietoisena laupeudestasi ja nautin tästä kunniasta, yhteydestä ja huolenpidosta, jonka olet antanut minulle, Jeesuksen Nimessä. Aamen.”
LISÄOPISKELUA VARTEN:
Psalmit 36:7; Jesaja 54:10 NKJV; 2. Samuel 9:5-8
1 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Johannes 15:18-16:1-16 & 1. Aikakirja 5-6
2 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
1. Korinttolaiskirje 14:31-40 & Sananlaskut 27