HÄN EI AINA ETSI KAIKKEIN PÄTEVIMPIÄ
Vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään (1. Korinttolaiskirje 1:27).
Monta vuotta sitten, nuorena teini-ikäisenä, Herra puhui minulle. Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Jumalan puhuvan minulle henkilökohtaisesti. Hän sanoi minulle: “Tahdon sinun vievän minun kansani heidän perintöönsä.” Tuossa elämänvaiheessa en tiennyt vielä mitään mistään perinnöstä; olin vasta aloittelija! Kukaan ei ollut opettanut minulle, että meille on olemassa perintö Kristuksessa.
Pyhäkoulussa opimme, kuinka palvella Jumalaa kunnioituksella ja rakkaudella. Opimme myös monia kauniita Raamatun kertomuksia, mutta kukaan ei koskaan maininnut Kristuksessa olevasta perinnöstä. Mutta, kun Jumala sanoi minulle: “Tahdon sinun vievän minun kansani heidän perintöönsä”, hyväksyin sen. Minä vain yksinkertaisesti uskoin Häntä ymmärtämättä, mistä tässä ohjeistuksessa oli kyse. Tiesin, että Hänen täytyisi näyttää minulle, mistä tässä on kyse ja Hän teki sen. Ja siitä lähtien olen ollut tällä tiellä.
Kokemukseni Herran kanssa on hyvin paljon samankaltaista, mitä apostoli Paavali sanoi Efesolaiskirjeessä 3:8: ”Minulle, vaikka olen kaikkein vähäisin pyhien joukossa (Jumala pyhittämistä ihmisistä), on armollisesti uskottu tämä armo (suosio, etuoikeus): julistaa pakanoille Kristuksen loppumattomista (rajattomista, käsittämättömistä, mittaamattomista ja ehtymättömistä) rikkauksista [vauraudesta, jollaista kukaan ihminen ei voi kyetä keräämään]” (AMPC).
Ajattelepa tätä: Jos Jeesus olisi etsinyt kaikkein pätevimpiä ihmisiä, hänen olisi pitänyt syntyä keisarista ja kasvaa palatsissa, mutta näin ei ollut. Raamattu sanoo: “Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista…” (1. Korinttolaiskirje. 1:26-27).
2. Korinttolaiskirje 3:5 (KJV) sanoo: “Ei siksi, että me olisimme riittäviä ajattelemaan mitään niin kuin itsestämme; mutta meidän riittävyytemme on Jumalasta.” Tämä sana “riittävyys” voidaan kääntää myös pätevyydeksi tai kyvyksi. Hän on se, joka on kutsunut sinut ja antanut sinulle yliluonnollisen kyvyn Hänen työnsä tekemiseen. Älä koskaan katso vähätellen itseäsi tai ajattele, että sinussa ei olisi mitään erityistä. Hän on tehnyt sinusta täysin pätevän ja kykenevän, joten katso omia fyysisiä kykyjäsi pidemmälle. Muista aina, että olet Hänelle erityinen ja että Hän on tehnyt sinut jumalallisesti kykeneväksi täyttämään sen kutsumuksen, joka Hänellä on elämällesi varattuna.
RUKOUS
“Rakas Isä, kiitos, että rakastat minua ja että olet suunnitellut elämäni omaa kirkkauttasi varten. Sinä olet asettanut minut erilleen erityistä työtäsi varten ja olet uskoni kirkkauden täyteisen Evankeliumin minun vastuulleni. Minun kauttani monet tulevat tuntemaan Kristuksen ja astumaan sisään heidän perintöönsä Kristuksessa, Jeesuksen Nimessä. Aamen.”
LISÄOPISKELUA VARTEN:
Efesolaiskirje 3:8; Johannes 15:16; Galatalaiskirje 1:15-16; 2. Korinttolaiskirje 3:5 AMPC
1 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
Apostolien teot 10:24-48 & Esra 7-8
2 VUODEN RAAMATUNLUKU-SUUNNITELMA
2. Korinttolaiskirje 8:1-8 & Jesaja 10